Tietoyhteiskunta

1. Internetiä pitää sensuroida.

Ei. Internetin perusominaisuus ja sen suurin vahvuus on, että tietoa voi levittää ja vastaanottaa vapaasti. Tätä ei kuitenkaan eduskunnassa ymmärretä, vaan esimerkiksi sisäministeri Kari Rajamäki on jatkuvasti vaatinut viranomaisille laajempia oikeuksia vääränlaisen nettiliikenteen kitkemiseksi. Pahin esimerkki saatiin vuoden 2006 lopulla, kun eduskunta hyväksyi Suomen ensimmäisen Internetin sensurointiin oikeuttavan lain (katso Helsingin Sanomien uutinen). Tarkoitus oli sinänsä hyvä, lapsipornon torjuminen. 

Valitettavasti keinot ovat kelvottomia. Operaattorit, eivät siis viranomaiset, sensuroivat Internetistä poliisin ilmoittamia vahingollisia sivustoja. Listat ovat salaisia, päivittyvät liian hitaasti, eikä niistä voi valittaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että operaattori voi aivan helposti samalla sensuroida vaikkapa omaa toimintaansa kritisoivat sivut. Yhteiskunnallisen tilanteen kiristyessä tällaista oikeutta voitaisiin aivan hyvin käyttää myös hallitusta vastustavien sivustojen sensurointiin, kuten sellaisissa sananvapauden ihmemaissa kuin Kiina ja Iran jo tehdään. Kaiken huipuksi Suomen sensurointi on todella tehotonta, sillä suurin osa lapsipornosta ei todellakaan liiku avoimilla www-sivustoilla, vaan vertaisverkoissa, joiden toimintaan lain menetelmillä ei millään tavoin puututa. Perinteinen poliisitoiminta riittävillä resursseilla olisi paljon tehokkaampaa.

2. Väkivaltaisten elokuvien ja pelien sensuuria on kiristettävä.

Ei. EU:n oikeus- ja sisäasiain komissaari Franco Frattini huomasi aivan vasta aivan viime aikoina, että maailmassa on ihan liikaa väkivaltaisia pelejä. Populistisena poliitikkona hän tietysti päätteli, että niinpä ne pitää kieltää lailla. Valitettavasti Suomen oikeusministeri Leena Luhtanen (sd) lähti samaan kelkkaan, ja päätyi tukemaan laajempaa sensuuria (Aamulehden uutinen). Ei näitä ihmisiä voi kuin ihmetellä, tällainen muutos olisi selkeä askel kohti aikuissensuuria, joka Suomessa päätettiin lopettaa muutamia vuosia sitten. Pelaaminen ei nimittäin tänä päivänä ole vain lasten juttu, vaan pelien suurin kuluttajaryhmä ovat aikuiset. Käsittämätöntä on myös se, että pelit asetetaan jotenkin erilaiseen asemaan, en voi uskoa, että väkivaltainen elokuva olisi lapsille jotenkin vähemmän vahingollinen. Kaiken lisäksi täydellinen kieltäminen johtaisi todennäköisesti kiellettyjen pelien valtavaan leviämiseen Internetissä, kun kaikki haluaisivat nähdä, miksi juuri se peli on kielletty. Lisäksi eurooppalainen ja myös suomalainen peliteollisuus kärsisivät näistä rajoituksista.

Lastensuojelua tulisikin edistää ihan muilla keinoilla. Vanhempien ja liikkeiden on noudatettava tiukasti pelien ikärajoja. Ikärajallisten pelien markkinointiin lapsille on syytä puuttua, ja liikkeissä korkean ikärajan pelit voidaan laittaa liikkeissä erillisille hyllyille, joita myyjä voi valvoa. Tärkeintä pitäisi kuitenkin olla vanhempien vastuu, lasten pelaaminen ei saa olla valvonnan ulkopuolella.

3. Avoimen lähdekoodin ohjelmien käyttöä hallinnossa on lisättävä.

Kyllä. Suomi on avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käytössä jäänyt jälkeen muusta maailmasta. Saksan valtiopäivät ovat jo vuosia käyttäneet Linuxia, Ranskan ministeriöt käyttävät OpenOfficea ja Tanska päätti 2006 avointen standardien käytön pakolliseksi kansallisissa hankkeissa vuodesta 2008 lähtien. Suomessa Oikeusministeriö päätti juuri siirtyä OpenOfficeen (Tietoviikon uutinen). Oikeusministeriö laskee saavuttavansa muutoksella 5 vuodessa 5,6 miljoonan euron säästöt. Lisäksi OpenOffice on tietoturvaltaan parempi ja huomattavasti yhteensopivampi muiden tietokonejärjestelmien kanssa kuin Microsoftin ohjelmat. 

Samalla muuttuu myös rahan kulku, Yhdysvaltoihin menevien lisenssimaksujen sijaan maksetaan suomalaisille palveluyrityksille. Uuden eduskunnan onkin toimittava sen puolesta, että yhä useammat viranomaiset käyttävät avoimen lähdekoodin ohjelmia, mikä parantaa tiedon saatavuutta ja lisää siten kansalaisten tasa-arvoa. Erityinen epäkohta on Ylen Elävä arkisto, joka perustuu kokonaan Microsoftin tiedostomuotoihin, ja on siten Mac- ja Linux-käyttäjille erityisen ongelmallinen (Tietokoneen uutinen).

4. Internetin ja puhelinten käytön valvontaa on lisättävä kansallisen turvallisuuden nimissä.

Ei. Vuoden 2005 lopulla Euroopan parlamentti hyväksyi direktiiviehdotuksen teletunnistetietojen tallentamisesta, mutta sitä ei ole vielä saatettu voimaan. Ehdotuksen mukaan operaattoreiden on säilytettävä tiedot yleisestä puhelinliikenteestä 6-24 kuukauden ajan. Näihin tietoihin sisältyvät soittajan ja vastaanottajan tiedot, puhelun pituus ja matkapuhelinverkossa paikkatieto. Tämä on melkoista "isoveli valvoo" -toimintaa, jota ei ole syytä hyväksyä millään verukkeella, varsinkaan kun esimerkiksi Sonera käytti näitä tietoja teleurkintaan jo vuosia sitten, ennen nykyistä lakia.

Lisäksi tallennuksen järjestäminen maksaa vuodessa varovaistenkin arvioiden mukaan kymmeniä miljoonia euroja. Jos vielä Internet-liikenne liitetään mukaan täydessä laajuudessaan, mitä innokkaimmat ovat vaatineet, järjestelmän kustannuksien uskotaan nousevan satoihin miljooniin euroihin. Kaiken huipuksi järjestelmä on surkean tehoton. Rikollisten on helppoa salata oikeasti haitallinen toimintansa niin, ettei se millään tavalla erotu muusta liikenteestä. Suomen pitääkin voimakkaasti vastustaa ihmisen yksityisyyteen puuttuvia vakoilusäännöksiä.

Tekijänoikeudet ovat myös olennainen osa tietoyhteiskuntapolitiikkaa, ja niille on erillinen sivunsa.

Tästä pääset takaisin Mielipiteet-sivulle.