Ulko- ja turvallisuuspolitiikka 

1. Suomen on liityttävä sotilasliitto Natoon.

Ei. Nato-jäsenyys ei parantaisi Suomen turvallisuutta, vaan pikemminkin heikentäisi sitä, sillä jäsenenä Suomikin olisi mahdollinen, vaikkakaan ei kovin todennäköinen, terrori-iskujen kohde. Nato on kylmän sodan ajan jäänne, joka on luotu torjumaan sen ajan turvallisuusuhkia, kuten suurta Neuvostoliiton maahyökkäystä Länsi-Eurooppaan. Tällaista uhkaa ei enää ole. Minusta suomalaisten sotilaiden ei myöskään ole tarpeen lähteä taistelemaan maailmalle Naton puolesta. Eurooppalaisessa puolustusyhteistyössä Suomen on kuitenkin järkevää olla mukana.  

2. Suuri armeija on paras vastaus nykypäivän turvallisuusuhkiin.

Ei. Suomeen ei tänä päivänä kohdistu välittömiä sotilaallisia uhkia. Suomen armeijan perustehtävä, alueemme puolustaminen, kyetään siksi hoitamaan nykyistä pienemmällä armeijalla. Reserviä voidaan pienentää, ja armeijaan tulevien osuutta ikäluokista vähentää. Tämä turvaa sotilaiden nykyaikaisen ja riittävän varustuksen jatkossa. Siviilipalvelusta on lyhennettävä ja kehitettävä, sillä sen nykyistä pituutta voidaan pitää eräänlaisena rangaistuksena. Tiedän kyllä, että armeijassa tunteja tulee enemmän, kun yötkin lasketaan mukaan, mutta siviilipalveluksen 13 kuukauden pituus haittaa tarpeettomasti niin opiskeluja kuin muutakin tavallisen elämän jatkamista.   

3. Kehitysyhteistyön määrärahoja on lisättävä YK:ssa sovitulle tasolle.

Kyllä. Suomi on ollut mukana päättämässä, että rikkaat valtiot nostavat kehitysyhteistyömäärärahansa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tanska, Ruotsi ja Norja ovat jo vuosien ajan pystyneet tähän, joten mahdotonta se ei ole meillekään. Kehitysyhteistyö on ennaltaehkäisevää toimintaa, joka parantaa maailman turvallisuutta ja vähentää pakolaisuutta ruokkivia ongelmia.

4. Ilmastonmuutos ja ydinaseiden leviäminen ovat vakavia turvallisuusongelmia.

Kyllä. Viimeisten vuosikymmenten aikana maailma on muuttunut, ja tämän päivän suurimpia turvallisuusuhkia ovat esimerkiksi ympäristöongelmat. Ilmastonmuutos tappaa Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan jo nyt 160 000 ihmistä vuodessa. Muutoksen seurauksena esimerkiksi Saharan eteläpuolisen alueen aavikoituminen kiihtyy, mikä aiheuttaa pakolaisuutta, nälänhätää ja konflikteja. Tulevaisuudessa myös monella muulla maailman kolkalla nähdään esimerkiksi veden puutteesta aiheutuvia levottomuuksia ja jopa sotia. Esimerkiksi Venäjän tai Kaspianmeren alueen ongelmat aiheuttaisivat varmasti vaikeuksia myös Suomelle.

Ydinaseiden leviäminen on toinen varsin huolestuttava ongelma. Esimerkiksi Iranin ydinohjelmasta käytävä kiistely osoittaa, että ydinaseiden ja ydinvoiman käytön leviämistä on vaikea erottaa toisistaan. Siksi Suomen ei tulisikaan omilla päätöksillään edistää ydinvoiman käyttöä maailmalla. 

Tästä pääset takaisin Mielipiteet-sivulle.